Päivät ne vain kuluvat niin nopeaan että yhtä'äkkiä onkin jo ilta.
No hyvähän meidän on päästä normaaliin rytmiin takaisin.
Synttäritkin tuli jo vietettyä, tosin ei tuo vanheminen enään niin tunnu samalle kuin lapsena.
Ne varmaan olivat ne lapsipartyt mitkä teki siitä niin hienoa ja kasat lahjoja ;)
Tänä vuonna olikin isompi paketti ja aika karvainen :)
Ensimmäiset päivät meidän lauman pomo Mökö katseli pentua ja hiukan ärähtelikin kun pieni meni ohi.
Olihan se taas kumma kun ihmismamma raahaa tuollaisia naskalihampaita jotka roikkuu pitkin karvoja kotia.
Luru vain totesi että jaahas hyvä on, Luru on koira joka ei paljoa stressaile jos lauma on kasassa ja
leikkiä saa. Parin päivän ihmettelyn jälkeen Mökö kuitenkin rikkoi jään
ja aloitti leikin pennun kanssa, oliko tämä nyt sitten Mökön tapa ilmoittaa että pentu on hyväksytty?
Tähän kuitenkin liittyi sellainen hassu juttu että vasta kun Mökö oli rikkonut "jään" alkoi Luru
leikkiä pennun kanssa. Ymmärtäisin sen juurikin niin että kun lauman pää hyväksyy tulokkaan ovat
muutkin koirat oikeutettuja hengailemaan tulokkaan kanssa. Uskon että hyvä tästä tulee, vakkakin
odotan innolla tulevaa murkkuikää. Tämä pentu kun ei todellakaan ole ujoimmasta päästä.
Itsetunto on kyllä hyvin kohdallaan. Mutta kokemuksiahan minulla jo on, joten eipä tämäkään
päätä vaivaa. Ainut mitä tässä jännittää että pennusta kasvaisi terve yksilö.
Mutta kun parhaansa tekee niin loppuhan on perinnöistä kiinni.
Koska pentu on niin varma itsestään, tulee meillä olemaan tiukka kuri jo heti pienestä pitäen.
Vaikka ehkä liiakin hyvin on kaveri minuun jo leimautunut.
Tänä viikonloppuna on edessä pennun punnitus ja ensiviikolla päästään rokotuksille.
Suunitelmissa on myös paljon ulkona hengailua jos sää sen meille toivottavasti sallii.
Nytkin paistatamme päivää vanhempieni takapihalla, aamulla pakkasin koko konkkaronkan ratikkaan ja bussiin kohti "mummolaa", koska ilma ei houkuttanut sisällä hengailuun (ja koska tämä ryhmä rämä oli aivan vallattomalla tuulella, toinen teki tuhoja toisessa paikkaa ja toinen toisessa).
Eikä liikkuminen tuonut edes ylimääräistä päänvaivaa.
Yllättävän kevyesti pystyy poikain kanssa liikkumaan. Odotin tästä paljon pahempaa.
Ostin isoille kavereille yhteisen hihnan, mikä palvelee hyvin. En muistanut että sellaisiakin on olemassa, usko meinasi loppua kun ajattelin että joudun laittamaan heidät jakautuvaan hihnan jatkeeseen.
Sen sanon että siitä ei todellakaan olisi tullut yhtään mitään.
Ja mitä nopeammin totuttelemme yhdessä joukkoliikenteeseenkin niin sitä paremmin pienikin oppii.
Onneksi isot ovat mallioppilaita tässä asiassa :)
Mutta ehkä ei mene enään liian kauan kun meiltäkin löytyy oma piha.
Sitä kohti ja tietenkin kesää!
 |
| Tocu vauhdissa, niin se läks koiranpedin pehmuste herran mukana :D |
 |
| Pieni & iso ♥ |
 |
 |
| Selätys! |
 |
 |
 |
 |
 |
| Luru muru |
 |
| ♥ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti