Vaan niinpä fiksuna tyttönä ajattelin kokeilla onneani ja odottaa
Liettuan näyttelyyn asti, jospa siellä olisi kojuja mistä saisi halvemmalla
nahkahihnan. Ja niinpä sieltä löytyi parillakympillä todella hyvän tuntuinen nahkaremmi.
Ainut miinus siinä oli että meidän poikien Hurttien nahkaremmeissä on siinä osassa mistä
pidetään kiinni sellainen "rautarengas" jonka näppärästi saa lukkoon kiinni että saa hihnan
hienosti vähän lyhyemmäksi. No aikani pohdittua tulin tulokseen että hihna on niin paljon halvempi että se kyllä matkaan lähtee oli rengasta tai ei. Kunnes tajusin että voisinhan kysyä isältäni onko
hänen mahdollista töissä hitsata samantapainen "rengas" tähän hihnaan.
Onneksi isäni on näppärä käsistään ja hoiti homman hienosti ja yllätti minut.
Kylläpä olen iloinen, tämä kannatti sittenkin!
 |
| Tästä tuli oikein hieno, kiitos isä! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti