elämän ihmettelyä by Mökö & Luru

Blogin mukana pääset seuraamaan sinikielten ihmeellistä elämää :)

Uusi vuosi uusin ajatuksin.

Joulukuu meni ja Helsinki voittaja ja voittaja näyttelyt saatiin kunniallisesti päätökseen.
Sellainen vie kyllä mehuja niin koirista kuin omistajistakin. Siinä kun ystäväni kanssa laitettiin rotukoppia ensin kuntoon ja pestiin koiria, sitten vielä koko pitkät päivät lauantaina ja sunnuntaina kopilla istuen ja siihen vielä kisajännitys päälle. On se rankkaa, mutta omalla tavalla ihan kivaakin.
Lauantaina Tocu esiintyi hienosti olemalla erinomainen Juk2 ja sunnuntaina Tocu ja Luru molemmat esiintyivät, tosin jo väsyneinä edellisestä pitkästä päivästä johtuen.
Eikä tuomarikaan tällä kertaa erityisemmin pitänyt kavereistani,
mutta kaikista ei voikkaan aina pitää ja kisa sisälsi paljon upeita koiria :)

Rotukoppi Winner-2012 

Helsinki winner male-juniorluokka

Tocu tuomarin arvioitamana :)


Blogi on tosiaan elänyt elämää kaikkialla muualla kuin itse täällä blogissa.
Näin mitään kaartelematta ja kiertelemättä on pitänyt toden teolla miettiä mitä haluan,
ja nyt puhun siis osallisuudestani chowipiireissä. 
Haluanko olla osa sitä, kahdessa vuodessa silmät avautuu aikalailla ja on sääli miten tästä asiasta jutelleena muidenkin rotujen edustajien kanssa tuntuu se olevan sama rodussa kuin rodussa.
On omituista seläntakana juoruamista, piikittelyä ja kaiken näköistä nälvintää ja sitten kun ihmisen näkee vaikka näyttelyssä niin sitä ollaan kuin ylimpinä ystävinä. Olen nyt avoin ja puhun suoraan keheenkään sormia kohdentamatta vain ihan yleisesti miltä tuntuu kun on nuori innokas ja valmis lähtemään uutena tulokkaana antamaan sitä ilmaista työvoimaa mitä rotujärjestöt -ihan jokainen tarvitsee. Eipä hirveämmin innosta kun touhua seuraa vähän aikaa, koirat (rotukoirat) saavat ihmiset sekoamaan, onko se sitten se kilpailuvietti vai mikä lie? En tiedä mutta sääli se on ennenkaikkea.
Asian ytimen kun kuitenkin pitäisi kaikille olla se sama ihana Chow Chow, narunpäähän katsomatta.
Itse kuitenkin lopetin materiaalitoimikunnassa, koska en halua olla osana tällaista.

Aika kiirii ja Lurulle tuli täydet kolme vuotta täyteen, ja kaveri senkun komistuu :)
On mahtavaa omistaa chow kenen luonne on lähes täydellinen.
Onnea Pupu-Lurma 3.v!!
Not all the treasure is silver & gold! 

Parin päivän jälkeen siirryimme jo nuorukaisemme Tocun juhlintaan,
vauvastani on kasvanut jo iso vuodenvanha ketunpoika. Ketunpoika joka on
juuri nimensä veroinen, viekkaine ilmeineen.
Painoa on kertynyt jo 30kg ja korkeuskin menee huipussaan.
Nyt ihmismamma toivoo että saisimme kehoon seuraavaksi hiukan massaakin.
Aika näyttää. 1-v. Onnea kuitenkin pienelle Toccus pennulleni!

Tocu ja synttärilahjaksi saatu pala paistia!