Herne tyynyn alla on meidän prinsessalla!

Ihmettelen aina kun ihmiset puhuvat choweista, jotka ovat kovin haluttomia lenkkeilemään.
Niin ainakin osaksi myös rotumääritelmä antaa ymmärtää.
Lukevatko ihmiset rotumääritelmän ja
ajattelevat no eihän näitä lenkittää tarvitse eivät kuitenkaan lenkkeile?
Ja niin saadaan "lenkkihaluttomia koiria".
Toki itse kolmen chowin omistajana voin sanoa että luonne kertoo paljon.
Meillä kaksi kolmesta on maailman parhainta lenkkiseuraa, kovaa mennään ja maisemat vilahtaa ohi.
Yksi kolmesta jopa hölkkää/juoksee mukana. Viimeinen mutta ei vähäisinpä taas rakastaa rauhallisia lenkkejä missä on aikaa nuuskia joka nurkka ja paikka. Mutta kun pästään metsään vipattaa jokaisen lenkkijalka viimeisen päälle.. Silti tunnin kahden lenkit emäntä yrittää pitää edes hiukan hien puolella välillä paremmin ja välillä huonommin menestyksin ;)
Mutta toki tulee niitäkin päiviä kun lenkkeily kertakaikkiaan on maailman epämielyttävintä;
Tervetuloa kevät ja hiekkaiset tiet! Voi auta armias kun silloin meidän perheen prinsessalle on joku laittanut patjan alusen täyteen herneitä. Kuka kehtaa tehdä näin!
Kuka kylvää hiekkaa tiellä niin että isoihin pyöreisiin kissantassuihin ällöttävät märät hiekan murut
kierii ja pyörii varpaiden väliin aiheuttaen inhottavan olon. Vallan epäreilua tuumaa Mökö!
Ajattele itsesi ilman kenkiä. Kun päästään rappukäytävään anelee Mökö onko ihan pakko jos ei halua?
On, on pakko, koirat käy lenkeillä. Sitten päästään tielle, Mökö ottaa kanttikivetyksen tien reunasta ja vähän ajan päästä pysähtyy, nyt ei pysty enää (takana näkyy vielä rapunovi) voidaanko mennä kotiin?
Isot pyöreät silmät napittavat suoraan silmiini aiheuttaen sydämen tykytyksiä ja keräten säälipisteitä itselleen, kuka nyt voi vastustaa pientä mustaa nallea joka suoraan silmiin katsoen anelee ettei lenkille tarvitsisi lähteä?! Minä, minä en voi, vaikka yleensä tuppaan olemaan aika tiukka. Niinpä yritän nätisti jos voitaisiin tehdä ihan pieni, pikkuriikkinen lenkki. Mökö yleensä tulee pari askelta ja sen jälkeen puree hihnaa. Sitten kysyn, haluatko mennä takaisin kotiin? Johon Mökö vastaa kääntyen ympäri ja painellen takaisin rapun ovelle joka tuskin kerkisi kadota silmistä tällä huimalla lenkille lähdön yrityksellä. Näin saadaan aikaiseksi yksi onnellinen jonka tassuja ei enää satu.
Onneksi kevät on vain kerran vuodessa ja tällä välillä kun tätä raapustin niin ne hiekatkin kerittiin jo aurailla pois, nyt voi poika taas hengähtää ja nauttia lekeistä ;)

Aito oikea chow chow Mökö ♥

Viimeisillä (toivottavasti) kevään hangilla...

Tänään oli niin kiva ilma, että päätin viedä pojat metsään nauttimaan viimosia kevään lumia. 

Ja tosiaan pois kaupungista, maalle metsään, missä oli vielä isoja kinoksia niin että polveen asti itsekkin upposi lumeen, niin puhdasta valkoista lunta, aurinko, lämmin pieni plus aste ja kolme maailman onnellisinta karvakkoa ♥

Maailman paras iltapäivä pitkiin aikoihin peuhaten lumisessa metsässä 

röllien kera (:  

Maailman paras veli ♥

ryhmä rämä!

Hepuli on oikea kuvaus iltapäivästä :D

Tocu saalistaa lumipalloja...

Hammaskaluston puhdistus luonnonlääkkeillä ;)

Lappeenranta KR 2013

Pääsiäisenä tuli avattua näyttelykausi hienoin arvosteluin.
Syynähän reissulle tuli taas ihanat chow-ystävät Heidi & Marjaana.
Sehän on jo vähän perinne pääsiäiselle että silloin kahveillaan :D
Matka tosiaan starttasi Helsingistä kello kuusi aamulla ja herätys kello pirisi aivan kesken unien kello 5 aikaan. Kävi kyllä mielessä että mitä jos sitä vain sulkisi silmänsä ja jatkaisi unia.
Mutta jos käyttää koirien pesuun edellisenä päivänä 5 tuntia, ei sitä malta jättää menemättä ;)
Matka sujui rattoisasti aamusumuista huolimatta ja muutaman pysähdyksen kera.
Oli ihanan rauhallista ajella, tosin kun kohteeseen päin päästiin jo vain oli autoa missä takaluukku oli erilaisin häkein varusteltu. Me tosin nätisti kaarsimme ohi näyttelypaikan koirapuistoon.
Oli hyvä saada koirat vähän irroittelemaan pitkän matkan jälkeen ja samalla näin tuli tarpeetkin hienosti hoidettua. Tämän takia piti varata hiukan enemmän aikaa matkalle.
No luojan kiitos todella että ajoissa oltiin, oli näyttelypaikka jo sen verran ruuhkautunut.
Piti ihan jonottaa sisään koirien kanssa.
Saimme häkit purettua ja asetuimme kehän reunaan jo vain alkoi kilpakumppaneita saapua.
Tällä kertaa ilmottuja koiria oli kahdeksan, kuusi meidän lisäksi.
Tuomarina toimi Anca Giura, Romaniasta.
Uroksia viisi ja narttuja kolme. Hauskasti kaikki urokset olivat tuonteja.
Tocu lähti kisaan ensimmäisenä Arrin kilpaparina.
Toculla on menossa yhdenvuoden ikäkriisi ja itsensä etsiminen, näin ollen kaveri päätti että tänä päivänä olen hiukan ujo tuomaria kohtaan jonka takia sitten arvostelu laski erittäin hyväksi.
"Very shy male, well developed with typical head and expression, compact body, correct topline, good quality of the coat." Eli siis EH juniori luokan 2 sija. Ihan hyvä meille :)
Sitten Luru pinkoi kehään, tuomarin siinä tehden työtään nousi meille ensin punainen ja sitten vaaleanpunainen ja ykköspaikka. Arvosteluin: "Impressive in general appearance. Full of substance.
in good propotions, compact, strong bones. Impressive coat. Very nice movements." Eli eri SA Vak1.
Sen jälkeen oli paras uros kehä, siinä yksi pyörähdys ympäri ja näin ollen oltiinkin jo PU ykkösinä.
Hieno fiilis näyttelykauden avaukselle :)
Tytöistä ekaksi tuli Vermisan Estrella eli Lulu, Lulu joka oli hienosti edellisenä päivänä suoriutunut Latvian voittajaksi, Onnea kotiväelle!
Sitten Rop-Vsp valinta. Juostiin siinä kehää ympäri ja niin se vain puna-keltainen rosetti saapui kättäni kohden, olin kyllä kovin ylpeä Lurusta kieltämättä. Hieno fiilis!
Hauska voittajapari, lopussa juoksi kehää ympäri Luru ja Lulu!

Rop, Sealions Brilliant Lardoon "Luru" - Vsp, Vermisan Estrella "Lulu"

♥

Tämähän tarkoitti että takaisin meillä vielä tie vie, isoon ryhmäkehään.
Onneksi siinä oli tunteja ennen isoa kehää, kerkesimme lämmittelemään ja kahveilemaan välissä.
Kerkesimme myös näkemään tomeran ja niin vilkkaan pienen 5kk chow tytön, ja taas allekirjoittaneen sydän särkyi. Pennut ne on huumetta josta on vaikea vieroittaa itseään ;)
No ryhmäkehässä ei enää sijoituksia sadellut kun Luru oli jo niin rättipoikki että keskittyminen oli todella huonoa, saattoi olla että kisaväsymys painoi jo händleriäkin :)
Edustettiin kuitenkin!
Matka kotiin meni kulman kautta, pitihän se Nahkarotsimies ja ihana Rudolf tervehtiä myös.
Ja toki nähdä kuinka poika on kasvanut sitten kasvatti kodin. Fiksun oloinen lapsi on hän ♥ 
Tuossa kotimatkalla mieleen laittoikin sellainen asia myös että eipä ole koskaan "tyhjin käsin" Lappeenrannasta palattu. Silloin aikoinaan Mökö aloitti näyttelyttämisen nimenomaan Lappeenrannasta ja ollen heti PU4 vara sertillä, sitten seuraavana vuonna piti Lurun tulla, mutta niin vain eräs koira puri koirapuistossa ja näinmpä jäi reissu väliin. Viime vuonna päästiin paikalle ja otettiin meidän ensimmäinen sertti ja oltiin PU2, mutta tällä reissulla Luru ei taaskaan jättänyt kylmäksi vaan veti potin kotiin ollen rodun paras :)

Tocu kehässä

Arri & Tocu :)

Luru

This is called teamwork between owner and a dog ;)

Tuomari tekee vimosta päätöstä...

..ja ykköseksi mentiin..

Paras uros rivi; Luru, Humu, Arri(Sertti), Edwin(Varasertti)
Onnea serteistä:)

Ryhmätuomari tuumii Lurua... 

Tässä meidän Lurun keskittyminen, tassua sulle!
ps. käsipäivää sai muuten meidän tuomarikin rotukehässä :D

Virallisia tuloksia voi ihmetellä vielä täältä: Lappeenrannan Chow-kisan tulokset.