elämän ihmettelyä by Mökö & Luru

Blogin mukana pääset seuraamaan sinikielten ihmeellistä elämää :)

Tiistai päivä!

Tiistai oli koko päivä luvattu koirilleni.
Ensin ajoimmekin pikku matkan mummolaan.
Siellä päästin pojat kirmailemaan metsään.
Voi sitä riemua joka varsinkin paistoi nuorimmaisestani läpi.
Hetkeäkään ei paikalla voinut pysyä ja vauhti huimasi silmissä.
Onni on että pääsee ja saa vapaana juosta sielunsa edestä :)
Myös mummoa on ihana välillä morjestaa ja onhan siellä minun ja minun äitini pieni kasvimaa joka toisinaan tarvitsee hiukan aherrusta. Mummola tietää aina paljon ulkona oloa ja siitä me kaikki tykätään!
Mummola tietää myös kello kehdentoista lounaan ja kello kahden kahvihetken, unohtamatta koirien lounasta joka tapahtuu samalla ruoalla kuin me herkuttelemme, toki sen jälkeen kun itse olemme herkutelleet :) Toisinaan mummo on kokkaillut ihan omat lihakastikkeet pojille.
Mummo vain on 
Mummolan jälkeen oli Lurun pesuvuoro (Mökö ja Tocu kun olivat viime viikolla joutuneet käymään läpi saman homman). Samaiselle päivälle sopivasti meitä kysyttiin myös mukaan match show:hun, johon olisin ottanut Tocunkin mukaan, mutta Tocu on vielä varoajalla kun rokotukset vasta uusittiin.
Luru pärjäsi ihan hyvin voittaen vastustajansa ja ollen punainen nauha.
Miksipäs ei kaveri asiaa hoitaisi kun on niin hieno kehäkäyttäytyjä muutenkin ;)
Onneksi Tocu ei ollut matkassa mukana, koska treeni olisi ns. mennyt hukkaan kun tämä tuomari ei edes vaivautunut koskemaan koiria. Pelkkä katselu paikallaan ja liikkeessä riitti tällä erää.
Mikä on toisaalta hiukan hassua kun monet juuri tulevat harjoitusta hakemaan niihin oikeisiin kehiin.
Kaikki kuitekin tyylillään.
Tässä reissussa oli kuitenkin piste i:n päälle, sain pusutella pikkuisen Jipon kanssa, aivan ihana!









Luru mätsärissä


Tipo pusuttelija! 




Terveystarkki!

Toccus ketunpoikanen kävi viime viikolla kuvauttamassa lonkat ja kyyneret ja testauttamassa polvet ja tutkittamassa silmät. Ensinnäkin paikka oli ihan väärä. En voi todellakaan suositella Viikkiä ja ryhmäkuvauksia. Siellä ei arvosteta ihmistä, saatikka sen koiria ja se on sääli. Eikö tämänkin tulisi olla asiakaspalvelua? Kuka lähtee tälläiseen työhön jos rakkaus koiriin on nolla?
Enkä taida olla ainut ihminen joka asiaa kummeksu. Todellakin järisyttävää käytöstä!
Meilläkin Tocu sai nukutuspiikin pyllyyn ja sen jälkeen kun koira makasi myttynä pöydällä tutkittiin silmät :D Mutta tämä siis parhaimmasta päästä :)
No asiaan, jotta kenenkään ei tarvitse ihmetellä miksi Tocu ei ole rekattuna kennelliittoon.
Tocuhan olisi nyt kuvauksien yhteydessä rekattu, jos meillä ei olisi kyynerissä nivelrikkoa.
Joka minulle ei tullut yllätyksenä. Aina ei voi voittaa.
Huonoista asioista kuitenkin parempiin, silmät olivat terveet, polvet ok ja
lonkat olisivat olleet jotain ok:ta kanssa.
Pääasia on että poika on riehakas oma itsensä ja saa olla sitä kanssamme niin kauan kun on onnellinen ilman kipuja. Mielummin pari vuotta vähemmän koiran elämää kuin purkissa asumista monta vuotta! :)
Aika näyttää mitä tuleman tulee, vai tuleeko mitään.
Päivääkään en vaihtaisi ketunpojastani, sellainen persoona siinä koirassa vaan asuu 



"Suuren taivaan kannen alla 
Kylmä on ilma ja paukkuu halla
Hiljaa hiipii yksin yössä
Katse taivaan tähti vyössä
Pieni ketunpoika

Kylmä, nälkä, kuollut mieli
vatsa kurnii, roikkuu kieli
mistä löytää suojan pieni?
Pyytä: "Kiltti näytä tieni"

Pian kettu valon huomaa
Katsoo kotia lämmön luomaa
Pieni tyttö portaalla istuu...

Pyytää tyttö luokseen ketun
Paistaa munkin sekä letun
Kettua Halaa ja aivan salaa
Korvaan tuon kuiskaa:
'Rakastan sinua'..."


♥ Lähtövalmiina ♥

Kesä on vihdoin täällä!

Lumen ja tämän lämmön välissä on tapahtunut vaikka mitä.
Aloitetaan vaikka Chowien erikoisnäyttelystä. Sehän oli jo 5.5 Ikaalisissa.
Sinne starttasimme auton jo lauantaina, koska olimme varanneet hotellihuoneen Tampereen keskustasta.
Se olikin juuri remontoitu ja oikein kiva hotelli, parhautena se oli koira ystävällinen.
Koiria olikin muistettu omilla pikku pusseilla mistä löytyi; kakkapusseja ja herkkuja :)
Kyseessä oli s-ryhmän hotelli, valitettavasti nimi on nyt hiukan hukassa.
Matkassa mukana oli siis Luru ja Lurun seurana pikku Lotta. Ja tietysti allekirjoittaneen seurana, Lotan omistaja Jonna. Lottahan on meidän Mökön siskontyttö ja on mahtavaa että se on saanut kodin hyviltä ystäviltäni. Erkkariin halusin (en niinkään tulosten takia) vaan ihmisten takia ja koirien. On aina kiva kerran vuodessa päästä katselemaan isoa läjää karvaisia turrukoita. Tavoite oli siis saada Erinomainen ja sieltähän se tuli. Enemmän iloinen olin Lotan ekasta juniori luokan sijoutksesta, Eri Juk2! Ensi esiintyminen meni hienosti Jonna ja Lotta! Sää toki ko.päivänä olisi voinut olla hiukan mielyttävämpi mutta ei se fiilistä siltikään lannistanut. Mukaan matkalta tuli kotia myös ihanat uudet asukit. Kaksi savi chowia, Anna-Liisa Huhtalan hienona käsityönä! Kiitos kuuluu siis matkaseuralle, Ullalle joka jakoi teltan, ja Anna-Liisalle choweista ja toki järjestäjille! Oli kiva päivä :)

Anna-Liisan tekemät savi chowit.


Valioluokkaa...

Minä & Luru.


Jonna & Lotta



Lotta eri, Juk2


Viikko tämän jälkeen tuli Helsingin KV näyttely johon Luru oli ilmoitettu ekan cacibin salaisessa toivossa. Ja kyllähän vain jännitti lauantai iltana ennen kehää. Oli ajoissa paikalla ja choweja alkoi saapumaan meidän lisäksi. Kisaan oli ilmottu 8 urosta ja 6 narttua. Ryhmä oli kova ja tuomari oli tiukka. Siinä keeshondeja katsellessa valitsi tuomari nuorten luokasta yhden uroksen joka oli aika pöyhkeä vähän Lurumainen, satuin siinä seuralleni kommentoimaan että jos tuo koira voittaa niin meillä on kyllä varmaan Lurun kanssa mahdollisuuksia. Chowit alkoi ja Lurun tämän vuoden kolmas näyttely sai kauniin päätöksen mitä en alkuun meinannut käsittää, Luru sijoittui hienosti ERI Vak1 PU1 ja CACIB! Siis todellakin siis mehän saimme ekan CACIBIN! Kuinka hienoa olikaan :)
Ja miten voi taas roppi kehässä olla Luru ja Lulu?! :D
Tällä kertaa oli Lulun vuoro olla roppi ja itse toivoinkin Vsp:n titteliä,
koska oli lämmin päivä ja muut pojat odotti kotona, ei tehnyt mieli jäädä odottelemaan isoja kehiä.
Äitienpäivän parhain lahja Pupulta 


Valioluokka...








Luru eri VAK1 SA PU1 Cacib
Luru ja Lulu



Vsp & Rop

Sealions Brilliant Lardoon. Luru 

Siitä taas viikon päähän sunnuntaina oli vihdoin treffit pikku Börjen kanssa!
Börje on kennel nimeltään Forsure Beefeater.
Börje oli hassu kaveri ja niin ihana pikkupentu, Börje on kanssa keskustan choweja, niinkuin mekin, pikku Börje oikeestaan asuu vielä hiukan enemmän keskustassa kuin me ;)
Sitä vaan ei saisi nähdä nuita pentuja kun kuumehan siinä kasvaa.
Tocu otti heti hienosti isovelimäisen roolin pieneen Börjeen ja oli hienoa nähdä että Tocussa on muukin puoli kuin tuo ylenpalttinen ketunpojanmainen sekoilijaluonne :D
Koirapuistossa joku vielä ärähti Börjelle oli Tocu heti siellä tutkahtamassa mikä tilanne pitääkö puolustaa pientä?
Tocu myös rohkaisi Börjeä tulemaan kahlailemaan kanssaan.
Päivä oli aika kuuma joten mitään hepuleita ei jaksettu tällä kertaa heittää.
Otettiin vaan ihan rennosti ja ihasteltiin Kaivarin vauhdikasta menoa.
Toki ihmismammoilla oli paljon juttua keskenään.
Olipa kiva tavata Heidi ja Börje!
Täällä jo odotellaan uusia deitejä, niin Tocu kuin sen taluttajakin ;)

Toccus kysyy onko Börjellä kaikki hyvin? 


Pojat 
Isot koirat! 

Heidillä oli namia :D

Börje

Hengailua