Vaikka se on paljon työtä niin onhan se maailman ihaninta
kuin neljä pientä tassukkaa töpöttelee perässä ja ihmettelee
maailman menoa!
Maailman suloisinta on myös katsella miten perheen vanhin koira Mökö
antaa pennulle rakkautta ja rajoja.
Välillä antaa pennun roikkua karvoissa,
päällä ja alla ja ties missä ja välillä laittaa pennun ruotuun.
Ja silti se pentu vaan hakeutuu Mökön viereen nukkumaan,
kai se on turvallinen tunne siinä. Niinhän ne ihmis lapsetkin
tarvitsevat rajoja ja rakkautta.
Vaikka Mökö ja Luru hyväksyivät pennun paremmin kuin
odotin on se aina minun vastuullani jos koirille jotain
sattuu. Niinpä tässä mietin että jättääkö pentua
isompien kanssa samoihin tiloihin vai laittaakko pentu eritilaan?!
Siinäpä pohdittavaa.
Ihanaa vappua kaikille karvaisille ja omistajille!
