Niin ainakin osaksi myös rotumääritelmä antaa ymmärtää.
Lukevatko ihmiset rotumääritelmän ja
ajattelevat no eihän näitä lenkittää tarvitse eivät kuitenkaan lenkkeile?
Ja niin saadaan "lenkkihaluttomia koiria".
Toki itse kolmen chowin omistajana voin sanoa että luonne kertoo paljon.
Meillä kaksi kolmesta on maailman parhainta lenkkiseuraa, kovaa mennään ja maisemat vilahtaa ohi.
Yksi kolmesta jopa hölkkää/juoksee mukana. Viimeinen mutta ei vähäisinpä taas rakastaa rauhallisia lenkkejä missä on aikaa nuuskia joka nurkka ja paikka. Mutta kun pästään metsään vipattaa jokaisen lenkkijalka viimeisen päälle.. Silti tunnin kahden lenkit emäntä yrittää pitää edes hiukan hien puolella välillä paremmin ja välillä huonommin menestyksin ;)
Mutta toki tulee niitäkin päiviä kun lenkkeily kertakaikkiaan on maailman epämielyttävintä;
Tervetuloa kevät ja hiekkaiset tiet! Voi auta armias kun silloin meidän perheen prinsessalle on joku laittanut patjan alusen täyteen herneitä. Kuka kehtaa tehdä näin!
Kuka kylvää hiekkaa tiellä niin että isoihin pyöreisiin kissantassuihin ällöttävät märät hiekan murut
kierii ja pyörii varpaiden väliin aiheuttaen inhottavan olon. Vallan epäreilua tuumaa Mökö!
Ajattele itsesi ilman kenkiä. Kun päästään rappukäytävään anelee Mökö onko ihan pakko jos ei halua?
On, on pakko, koirat käy lenkeillä. Sitten päästään tielle, Mökö ottaa kanttikivetyksen tien reunasta ja vähän ajan päästä pysähtyy, nyt ei pysty enää (takana näkyy vielä rapunovi) voidaanko mennä kotiin?
Isot pyöreät silmät napittavat suoraan silmiini aiheuttaen sydämen tykytyksiä ja keräten säälipisteitä itselleen, kuka nyt voi vastustaa pientä mustaa nallea joka suoraan silmiin katsoen anelee ettei lenkille tarvitsisi lähteä?! Minä, minä en voi, vaikka yleensä tuppaan olemaan aika tiukka. Niinpä yritän nätisti jos voitaisiin tehdä ihan pieni, pikkuriikkinen lenkki. Mökö yleensä tulee pari askelta ja sen jälkeen puree hihnaa. Sitten kysyn, haluatko mennä takaisin kotiin? Johon Mökö vastaa kääntyen ympäri ja painellen takaisin rapun ovelle joka tuskin kerkisi kadota silmistä tällä huimalla lenkille lähdön yrityksellä. Näin saadaan aikaiseksi yksi onnellinen jonka tassuja ei enää satu.
Onneksi kevät on vain kerran vuodessa ja tällä välillä kun tätä raapustin niin ne hiekatkin kerittiin jo aurailla pois, nyt voi poika taas hengähtää ja nauttia lekeistä ;)
 |
| Aito oikea chow chow Mökö ♥ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti