Tänään se alkoi!
Päästiin vihdoin jälkien salaiseen maailmaan
Mökön kanssa! (ja ei unohdeta parasta, ilman Lurua ;))
Tosin se kaikki hekuma ja hohto sammui siinä vaiheessa
kun opettelimme metri x metri laatikosta haistelemaan
niitä nuhjaantuneita makkaranpalasia.
Innolla saavuimme "jäljelle" ja siihen se innostus
jäikin :D Mökön mielestä ei ollut mitn mieltä syödä neliöstä
makkaran palasia, oli paljon enemmän tärkeätä katsella
miksi joukko ihmisiä katselee vieressä ja joku vieras siinä
osoittelee nakinpaloja mamman kanssa :D
Tosin käsitinkin monen monta kertaa makkaran osoitus käden maahanmenoksi :D
Kunnes päätin tämä on nyt tässä ja sitten jouduinkin takaisin autoon
odottelemaan. Seuraavaksi minut haki Satu, tässä oli nähtävästi tarkoitus jäljestää
mamma puskasta, sekin kävi kuin vettä vaan ilmahajujen perässä..
sitten katottiin vähän jälkiä mamman kanssa, jaa nyt taisin tajuta mitä
tässä vaaditaan, tässähän etitään aina uusi nakkipala edestäpäin ;)
Sitten siirryttiin haastavammalle alustalle nimittäin hiekalle.
Se olikin oikein rantahiekkaa, niin pehmeää.
Mökö haistoi jälkeni mutta ei sekään silti ihan putkeen mennyt.
Meillä nimittäin Mökön mielestä oli ideana jäljen eli hiekan nuoleminen.
Mihin ne nakkimakkarat jäi? :D No taidettiin olla molemmat ihan yhtä pihalla.
Ehkä viikon harjottelun jälkeen ensi kerralla päästään makuun kun tiedossa on
veri ja tonnikala jälkeä ;) Kuka nyt makkaroita jaksaa popsia koko ajan?
Viikolla on tarkoitus myös opettaa Lurulle jäljen ideaa :)
Viikon kevennyksenä ilmottauduttiin erkkariin ja
Kokkolan näyttelyyn Lurun kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti