Aamulenkit

Kahtena aamuna ollaan nyt kokeiltu miten Luruun vaikuttaa nämä pidemmät aamulenkit.
Ensimmäisenä aamuna juostiin Töölönlahti ympäri, selvä väsymys koko päiväksi.
Tänään käveltiin sama lenkki, tuntuu toimivan tämäkin.
Ekana aamuna juoksulenkille lähdettyämme takaisin tulessa kuulin
mukavan protestoinnin asiasta rappukäytävään, saman ovat kuulleet
varmasti naapuritkin jotka kokivat ihanan uuden herätyksen herätyskellon sijaan :D
Siksipä tänään myös meidän herra Morris pääsi "ihanalle" aamulenkille mukaan.
Tosin herra Morris kutsumanimensä mukaisesti olikin tänään oma ihana itsensä
eli Mökö isommalla M:llä!
Jos ei nimi miestä pahenna niin mies nimeä, vai miten se meni ;)
Herra kun on jokseeltaan rutiineista riippuvainen, lähti poika normaalisti
joka amuiseen tapaan ovelta kohti "normia" aamulenkkiä, vaan niinpä sanoin että
mennäänkin tänne toiseen suuntaan, sain vain mulkasun takaisin; et voi olla tosissasi.
Mököäpä ei huvittanutkaan ja vauhtihan tyssäsi tyystin.
Minä päätin että kun kerran ollaan lähdetty lenkille niin mennään sitten
hymyssä tai ei niin hymyssä suin, mennään kuitenkin ja lenkki suoritetaan!
Matkasta tulikin sitten meidän välinen kamppailu, kumpi antaa periksi ensin
ja kumpikaan ei todellankaan anna periksi.
Kuka väitti että koirat muistuttavat omistajiansa? :D
Silloin kun edessä oli koira tai muuta vastaavaa niin tassut menivät niin ettei
perässä meinannut pysyä, ja sitten taas muuten koko flexi pitkällä sain kiskoa meidän herraa.
Ei kyllä paljoa naurattanut aamulla puoli kuuden jälkeen
taistella haluttoman chowin kanssa.
Uskon että pari muutakin jotka siellä sattuivat lenkkeilemään huomasivat saman :D
Aikatauluista olimme myöhässä n.15 minuutilla ja huokasin helpotuksesta kun
kotiovemme lähestyi. Ja tämän ihanan lenkin kruunasi ei toimiva hissi.
No kotiin päästiin ja mitä tästä opimme? Luru tekee "aktiivi"lenkin
(oli se sitten kävelyä tai juoksua) ensin ja
sen jälkeen pääsee Mökö omalle rutiini lenkille!
Näin säilytetään positiiviset fiilikset puolin ja toisin ja
Luru saa oikeasti kaipaamansa ripeän lenkin purkamaan energiaa!

Ehkä totuttelun jälkeen kaikki alkaa sujumaan,
tai sitten meitä ei ole vain tehty lenkkeilemään kukonlaulun aikaan?
Anyway uskon että asioilla on tapana järjestyä :)