Tänään töissäni kohtasin ehkä elämäni koskettavimman mainoksen.
Johtuuko se siitä että olen niin kiinni omissa koirissani että en voisi kuvitellakkaan jonkun hylkivän omaansa. Mulla koirat on mun kaikki, mun lapsuuden pitkä odotus ja haave.
Vaikka moni mun ystävistä ei tukenut mua mun koiran hankinnassa, en epäröinyt silti päätöstäni lainkaan,
enkä epäröi vieläkään!
Tosin samaiset kaverit eivät puhu koiruudeistani enään mitn, miksiköhän ;)
Tosi asia onkin miksi haaskata aikaa kotona jos siellä ei ole mitään eikä ketään odottamassa?
Tässä linkki kyseiseen mainokseen, missä poika katsoo telkkaria eikä muista koiraansa:
http://www.youtube.com/watch?v=qEQhLDEmJXM
Tänään meillä oli koiratreffit Usvan kanssa, käytiin reippailemassa Mustikkamaalla!
Huomenna mennään kontrolliin lääkärille että pöpöt on varmasti karkotettu, pojat ovat nimittäin
menossa ensiviikon maanantaista viikoksi hoitoon, tulee sitten rauhallinen mieli itse lähteä reissuun :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti