elämän ihmettelyä by Mökö & Luru

Blogin mukana pääset seuraamaan sinikielten ihmeellistä elämää :)

Saderopina.



On niin kurjaa kun ilma on ollut huono jo pari päivää, kun nämä nassikat eivät sade ilmoista ulkoilun merkeissä kovin innostu, eli alaovelle mennään reippain mielin ja kun ala ovi aukeaa jähmettyy kaksi pientä chowia. Siinä se sitten meneekin puoli matkaa emäntä vetojuhtana ja Mökö ja Luru narun jatkeena. Lenkin jälkeen kuitenkin positiivisin mielin on hyvä palata sisälle syömään ja aloittaa painiminen veljen kanssa :) Sadepäivinä onkin onni omistaa leikkikaveri kotona!



Täällä jännitellään jo sunnuntain Järvenpään näyttelyä.
Kuulin tuossa että Chowejen tuomari valinta on hiukan erikoinen, nimittäin tämä Esko Nummijärvi
on yleensä tuomaroinut metsästyslinjaisia pystykorvia ja hänellä on tapana arvioida "ääneen".
Joka siis tarkoittaa sitä että yleisökin kuulee arvostelut tuomarilta.
Katsoin myös sää tietoja, näillä näkymin ei pitäisi sataa ja toivottavasti näin onkin, sille pidän peukkuja ja pyydän muitakin tekemään näin :)


Sitä ennen tulisi vielä tehdä reissu maalle minun mummulleni ihmettelemään lehmiä
ja muitakin maalla olevia kummallisia juttuja, viimeeksi 6km lenkillä heittelimme kiviä jokeen 1-vuotiaan serkkuni kanssa, se olikin pelottavaa Mökön mielestä, Mökö kun ei voinut ymmärtää sitä molskahdusta mikä kivistä lähti kun se osui veteen ja sillehän piti sanoa pari kertaa että purmur :D


"Miten sinä voit?" "Vettä sataa yhä" sanoi Ihaa synkeästi. "Niin sataa" "Ja vesi ropisee." "Ropiseeko?" "Ropisee" sanoi Ihaa. "Vaikka on totta," hän lisäsi piristyen hiukan, "että maanjäristyksiltä on viime aikoina vältytty."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti