Kotona

Tänään hain pojat kotiin, ihana fiilis! 


Näinkin jo viime yönä unta että olin menossa kotiin ja Möksä juoksee mua vastaan,
heitänpä siinä Mökölle moikka ja Mökö vastaa moi. Meetkö koirapuistoon?, 
Mökö: joo, minä: ok..
jatkan matkaa ja ajattelen että toivottavasti joku päästää Mökön sisälle :D
Jonkin ajan ja puuhailun kuluttua herään todellisuuteen, eihän Mökö voi kaupungilla 
yksin liikkua, mitä jos joku nappaa sen, se eksyy tai ei tule enään kotia. 
Tulee iso huoli. Löydän itseni vanhempieni eteisestä pahalla mielellä ajatellen kuinka
en ole edes muistanut viedä koiriani pissalle, kuinkahan ne pärjäävät. 
Alan kutsumaan koiriani, sieltä ne tulevat tosi iloisina rappusia ylös luokseni! 
Otan koirat kainaloon pyytelen anteeksi ja herään. 
Eihän mulla huono omatunto ollut että koirat olivat pari päivää poissa :D


Käytiin parin tunnin iltalenkillä mihin mahtui taas kaikenlaista.
Ensin jahtasimme pupupoikaa joka jätti toisen koiransa koirapuistoon :( 
..ja sen jälkeen juoksimme hullua russelli miestä karkuun. Huh.
Kallioon mahtuu kaiken näköistä koiran omistajaa.


Sitten huomasimme Mökössä uusia piirteitä. 
Luru kävi morjestamassa kahta koiraa joista toinen alkoikin yhtääkkiä murisemaan, 
sekunneissa oli Mökö paikalla pitämässä outoa ääntä mitä ennen ei olla kuultu, alkoihan sieltä 
sitten ne hampaatkin näkyä. Otin Mökön sivuun. On se hienoa kuinka Mökö henkeen ja vereen 
pitää Luru pienen puolta.
Sitten myöhemmin koirapuistossa otin Eetu-buldogin syliin ja rapsuttelin sitä sai Mökö kohtauksen mikä olisi voinut koitua tappeluksi jos en olisi heti tajunnut laskea Eetua maahan. 
Olen todellakin Mökön omaisuutta :D


Näin meillä, mutta huippu juttu että taloon palasi elämää ;)